Karlstejn

Eilen sunnuntaina aamu valkeni ihanan aurinkoisena.... Lämpötilat on siinä parinkymmenen asteen tuntumassa, ja aamusta lähtien on tosi kesäinen ilma. Vaikka me oltiin varattu koko päivä siihen, että matkataan junalla 30 kilometrin päähän Karlstejniin, me vaan torkutettiin kelloa. Mut parempi on lähteä tunnin myöhemmin virkkuna, ku olla väsyneenä reissussa koko päivä. Tää on tää logiikka, minkä oon varmaan oppinu tuolta mieheltäni, joka on usein myöhässä...... Eikä nyt puhuta akateemisista varteista!

Junareitti Karlstejniin oli ihanaa kumpuilevaa maaseutua. Ei olis voinu uskoakkaan, että muutaman kymmenen kilometrin päässä miljoonakaupungista näyttää tuolta! Kumpuilevaa peltoa, pikkujärviä, joki, kallioita - kertakaikkisen ihanat maisemat. Ja määränpäässä odotti ihan samanlaiset näkymät. Lähdettiin asemalta suunnistamaan kohti linnaa, mikä on yleisesti tunnettu Tsekinmaan kauneimpana linnana. Olihan se niinkuin satukirjasta. Jykevä linnoitus korkealla kukkulalla, sinne ei oo hyökkääjätkään koskaan päässy sisälle - enää en ihmettele, miksi. Muurit oli monta metriä paksut, ja jyrkänteet linnan ulkopuolella ei kyllä oo tehny yritystä helpoksi. Just ku alettiin nousta linnanraittia ylös, meidän takaa kopsutteli kaks isoa hevosta kärryt perässä. Kuski pyys meitä kyytiin, ja mä siinä sekunnin funtsin - no mennään, en oo koskaan ollu tuollalailla hepparattaiden kyydissä. Ne siinä kopsutteli rauhassa reilun kilsan matkan ylöspäin, ja sillä kuskilla oli sellanen kolehtihaavin näköinen paskahaavi, minkä se törkkäs aina hepan takamuksen alle, ku niitä alko kakattaa. Se oli ihan hauskan näköstä. Mä vaan säälin niiden reppanoiden jalkoja, ku niillä oli ihan hirvittävät kengät jalassa! Tosi huonokuntoiset kengät ja kaiken lisäksi rautakenkien alle oli vielä hakattu jotku ihmeelliset puupalikat, joiden päällä ne hepat käveli. Kai se meidän matka oli aikamoista riistoa muutenki ku hinnaltaan (kilometrin matka kahdelta maksoi 2 kertaa niin paljon, kuin edestakainen junamatka kahdelta...).

Kun päästiin perille, mä kysyin kuskilta, voisko se ottaa meistä kuvan. Joo olishan se voinut, mutta T:n kameran akku ei ollu latautunut, niin meillä ei oo yhtäkään kuvaa koko päivältä! Harmitti niin paljon, et piti muutama kiukun kyynel salassa vääntää. Ja vielä ku olin ennen lähtöä kysynyt, onko kameras virtaa vai otanko oman. No, siinä olis pitänyt olla, mut ei ollut. Lohdutukseksi sain jäätelön, vaikka eihän se varsinaiseen ongelmaan mitään auttanut... 

Linnan sisälle ei menty ollenkaan, koska ykköskierros oli aika kallis ja mun opaskirjat tuomitsi sen kierroksen tavanomaiseksi. Se suositeltu toinen kierros oli tarjonnassa vasta toukokuun alusta, joten ihasteltiin sit vaan ulkopuolelta. Mikä oli hauskaa, niin kurkkasin 80 metriä syvään kaivoon! Vähän meinas pökerryttää. Se oli siellä linnan pihalla. 

Käveltiin linnalta alas, ja se katu oli täynnä matkamuistomyymälöitä, kahviloita, ravintoloita ja käsityöputiikkeja. Ostin muutamia pikkutuliaisia ja itselle kivan sormuksen. Pysähdyttiin myös syömään ja kahville - mä oon täällä juonu aika paljon viime aikoina espressoa ja cappuccinoa, T taas ottaa yleensä turkkilaisen kahvin, mikä on ilmeisesti aika samanlainen kuin suomalainen musta suodatinkahvi, mut ilmeestä päätellen useimmiten pahempaa. Sit siinä turkkilaisessa kahvissa on se ihmeellinen puoli, että ne kaikki purut on siellä kahvin seassa! Eikä mukaan tuu maitoa. Se pitää pyytää erikseen. Ja sit pitää odottaa, et se purumassa laskeutuu pohjalle, ennenku voi juoda. Outoa. Ja sit täällä on sekin homma, et jos ravintolassa tilaa jälkiruoaksi kahvin/teen ja jälkiruoan, tarjoilijat tuo ensiksi juoman ja odottaa et se on juotu, sit vasta leivoksen tai mitä nyt onkaan tilannu. Jos haluaa ne samaan aikaan, ne kyllä tarjoilee ne pyydettäessä, mut vähän päätään pudistellen. En tiedä miks täällä on sellainen tapa.

 Kiitos, Googlen kuvahaku!

 

Tänään meillä on salipäivä. T tulee koulusta neljän maissa, mut yleensä ei silti päivänvalolla jakseta lähteä. Illalla on aikaa. Mä oon tälle päivälle käyny jo parin tunnin kävelyllä. Jalat on niin kipeenä kaikesta viimeaikaisesta tarpomisesta, että lenkkarit on ainoot mitkä tuntuu hyviltä. Eli jos ulos mielii, sinne on mentävä lenkkarit jalassa! Ihan hyvä niin.