Reissussa..

Ihanaa, että päästiin täältä "arjen ympyröistä" viikonloppuretkelle ihan vaan kaksistaan. Hauska huomata, että vaikka sitä on täälläki lomalla, niin pakko silti päästä vielä lomalta lomalle.... Pois pyykki- ja tiskivuoren ääreltä puhtaisiin hotellilakanoihin ja valmiin ruokapöydän ääreen niin hotelliaamiaiselle ku uusiin kahviloihin ja ravintoloihinki. Lähdettiin lauantain-aamuna junalla kohti Kutná Horaa, jonne on vajaa 80 kilometriä matkaa. Mua on kiinnostanu koko täälläoloajan mennä sinne, kun siellä on 40 000 ihmisen luilla sisustettu kirkko. Päästiin määränpään juna-asemalle ja otettiin siitä bussi keskustaan. Nähtiin vähän lähiöitä, kun se bussi kierteli vähän sieltä sun täältä. Oli aika ankean näköistä. Tai tavallisen. Vähän ku olis turistibussilla kiertäny Hervantaa. Sit bussin näytössä luki että ollaan keskustan pysäkillä, jäätiin pois mut keskustasta ei ollu kyllä tietoakaan.. Hortoiltiin siellä palan matkaa ja löydettiin kaunis, iso katedraali. Siellä oli infopistekin ja saatiin kartta avuksi. Lyhythän siitä sinne ytimeen olikin, muutama hassu sata metriä vanhan kaupungin läpi. Ja alko maisematkin paraneen. Nättejä pikku kuppiloita ja käsityöläisten puoteja. Ja keskusaukiolla ihana kahvila, missä oli syntisen isot pannukakkuannokset........

Me vähän oltiin jo lyöty hanskat tiskiin jossain vaiheessa ja mietittiin, et josko ei jäätäiskään tänne yöksi. Mut sit pannareiden piristämänä ajateltiin, et paikka alkaa jo näyttää parhaita puoliaan (sää ei, oli tosi kylmä ja sato vettäkin), että käydään yhdessä opaskirjan esittelemässä hyvänkuuloisessa hotellissa kysymässä, olisko siellä huoneita. Tsekataan se luukirkko ja rentoudutaan vähän, mennään illalla syömään: laatuaikaa ja niin pois päin. Sinne hotellille oli tosi lyhyt matka. Saatiin kivan näköinen huone. Aamupalan kanssa noin 30 euroa kahdelta, ei ollenkaan paha... Huonetta ei oltu vielä siivottu ja meitä pyydettiin tulemaan tunnin päästä takaisin. Ajateltiin tuossa välissä käydä siellä luukirkossa, ja lähdettiinki kartan avulla suunnistamaan. Matkaa oli noin kaks kilometriä, teki ihan hyvää sulatella niitä pannareita.....

Luukirkko oli ihan erilainen kun olin odottanut, aika pieni, ja mä olin ymmärtänyt, että ne luut peittää siellä seinät vähän kuin puupaneelit, mutta niistä olikin tehty sinne asetelmia. Jättimäinen kattokruunu esimerkiksi. Olihan se aika vaikuttavan näköinen. Me ostettiin tuplalippu, jolla pääsi myös läheiseen suureen kirkkoon, mut ei jaksettu enää tuon luurankopaikan jälkeen mennä, alko olla niin hirvee nälkäkin. 

Tallusteltiin takas hotellille, lunastettiin huone, heitettiin takit pois ja päätettiin testata hotellin ravintola. Parasta ruokaa ehdottomasti koko Tsekissä! Söin leivitetyn possupihvin uuniperunoiden ja pippurikastikkeen kanssa. T söi vartaan, missä oli nautaa, possua ja kanaa yrttiperunoilla sekä juustokastikkeella........... Slurps. Ruoan ja ruokalevon jälkeen käytiin vielä iltakävelyllä ja syömässä vähän yöpalaa. T söi yhdessä kivassa pikkuravintolassa kanasalaatin ja mä söin jätskiä ja vadelmia. Herkuttelu lähti vähän lapasesta juu.

Sunnuntai-aamuna aamupala oli vähän pettymys, ei ollu buffettia vaan listalta sai tilata haluamansa aamiaissetin. Se oli vähän tylsää. Ja aika vaatimaton annos. No, mahat sai täyteen ku vaan pisteli murehtimatta poskeen, ja sit päätettiin lähteä liikenteeseen. Istuskeltiin keskusaukiolla auringon lämmössä, kunnes alko kyllästyttää ja päätettiin lähteä sinne toiseen kohteeseen minne meillä oli lippu. Tallustettiin taas se pari kilsaa, ja kekkastiin et käydäänki ensin kysymässä juna-asemalta aikataulut (juna-asemalle oli vielä noin puoli kilsaa kohteesta eteenpäin) ja sen mukaan tiedetään vähän suunnitella päivän aikataulua... Ku päästiin juna-asemalle, ni eihän me jaksettu enää takas lähteä ku tuli vielä sopivasti junakin, niin loikattiin sit junaan ja päätettiin mennä lounaalle Koliniin, mikä oli seuraava kaupunki Kutná Horasta Prahaan päin. Siellä oli kuulemma kaunis keskusaukio. No sitähän me etsittiin sit aika kauan, ja päätettiin hakea vaan lähikaupasta piknik-tarpeet, ku ei oikein ollu ravintoloitakaan auki sunnuntaina. Ja ku eväät oli mukana, löyty se keskusaukioki ihan muutaman askeleen päästä. Syötiin sit siellä ihan rauhassa. Koko kaupunki oli ihan kuollu ja hiljainen, ihan kuin oli Kutná Horakin. Mahtavaa, sai olla ihan rauhassa. Ihasteltiin keskusaukion talot ja syötiin - leipää, maitoa, ja viikonlopun teeman mukaisesti suklaata...

Sit olikin hyvä hypätä junaan ja palata takas kotiin.. Ja koska konnaria ei tullut koko matkalla, meillä oli kaks päivää voimassa oleva leimaamaton junalippu Kolinista Prahaan. Niin keksin sitten illalla kotona, et lähdenkin heti seuraavaksi päiväksi Koliniin ostoksille, ku siellä ei kerta sunnuntaina ollu mikään kauppa auki. Ja tuun sillä lipulla takas. Nyt on sekin ostosreissu takana. Löysin itselle kivan helmenharmaan virkatun baskerin ja T:lle hienon nahkavyön! Hyvä reissu, mut jalat muusina taas vaihteeks..

Mulla muuten käynnistyi tänään viimeinen kuukausi täällä. Paluulippu on 27.4 ja sitä ennen on luvassa vaikka mitä. Nyt kun täällä alkaa ilmat enemmän suosimaan, on itselläki paremmat fiilikset. Pari viimeistä viikkoa on menny aika sumussa, ku oon ollu niin kipee ja T on ollu niin kiireinen. Viimeiselle kuukaudelle on tiedossa ainakin anoppilan väen vierailu, T:n kavereiden riiuureissu ja pientä matkailua maan sisällä, eläintarhassa käynti ja kaikenmoista muuta. Tuntuu, et tästähän se vasta alkaa!

Piknik

Eilen käytiin kevään ensimmäisellä piknikillä. Nyt täällä on alkanu ihana kevät, lämpöä ja aurinkoa riittää. T oli eilen koulussa vaan muutaman tunnin ja mä valmistelin kotosalla sille sillä aikaa yllätysretken. Hain kaupasta mansikoita ja tuoretta ananasta, rapeita sämpylöitä ja suolakeksejä. Tekasin piknik-koriin salamisämpylät ja lohkoin mehukkaan ananaksen valmiiksi.... Pakko oli koemaistaa muutama siivu, vei kyllä kielen mennessään! Olin suunnitellu, että vien T:n yhteen luonnonpuistoon retkelle. T ei tienny paikan olemassaolosta, enkä tienny itekkään tästä paikasta mitään muuta kuin reitin sinne ja sen, että määränpäässä odottaisi jonkin sortin metsäinen kanjoni. T yritti ratikassa arvailla minne ollaan menossa, mutta se minne päädyttiin, yllätti meidät molemmat. Aivan uskomattomat maisemat ihan kaupungin laidalla, luonnonsuojelualue, rosoisia kallioita, vilkas puro ja kevät, linnunlaulua.... Eilinen oli kaikesta täällä koetusta ehdottomasti hienointa. Oli tosi vapaa olo, rentoutunut. Lähdettiin alas solaan kävelemään puron viertä ja kierrettiin noin kolmen kilometrin lenkki alueen kallioiden takaa. Lopussa noustiin ylös kukkulalle ja pysähdyttiin aikamoisen rotkon reunalle syömään eväitä. Alkoikin olla jo nälkä molemmilla. Herkkueväät, vaikka vastustin kiusauksen ostaa sipsejä ja muffineja! Ananas poltti suupielet rakoille ja Tuc-keksit maistui ihan kodilta. Pikantti Chilituorejuusto tosiaan oli aika äksyä!

Iltapäivän auringossa oli vielä lämminkin. Oli ihana tunne, puhdas riemu ja pysähtyneisyys.

Rip

Nyt voi vasta sanoa, että on terveiden kirjoissa. Sairastaminen jatku koko loppuviikon ja vasta sunnuntaina pääsin sillälailla sängystä ylös, että uskallettiin vihdoin lähteä liikenteeseen - sinne juutalaiskortteliin, jonne on pitäny mennä monen monta kertaa jo.. Olihan se aikamoista. Sunnuntain aikana kierrettiin suurin osa kohteista ja eilen maanantaina käytiin vielä loput kaks synagogaa minne ei ehditty sunnuntaina. Ne aukioloajat on niin suppeat, mut onneks lippu oli voimassa kaks päivää. Tosi hyvä juttu! Kuvia ei juurikaan oo, koska missään ei saanu kuvata..

Ensimmäinen kohde oli jo aika pysäyttävä. Se oli sellainen valkoinen pienen kirkon oloinen halli, jossa seiniin oli kaiverrettu yli 77 000 kadonneen ja tapetun juutalaisten nimet ihan pienillä kirjaimilla, mustalla ja punaisella musteella. Se oli aika riipaiseva, kun katto niitä vuosilukuja. Moni ei elänyt kovin pitkään.

Juutalaisten hautausmaa puolestaan oli ehkä jopa huvittava näky.... Niitä hautakiviä tosiaan oli siellä sikinsokin. Ja niiden päälle oli jätetty pikkukiviä ja kolikoita. Muistan lukeneeni, että juutalaiset ei vie haudoille kukkia, vaan nää kivet sun muut on niiden uhrilahjoja.

 

T jätti kolikon haudalle.

 

Mä siellä haahuilin..

Näitä juutalaismuseoina käytettäviä synagogia oli neljä. Niissä oli aika mielenkiintoista tavaraa. Paljon hopeaesineitä, on ne ollu uskomattoman taitavia seppiä ainakin! Hienoja hopeakruunuja, valtikoita, kynsiviiloja, maustesirottimia... kaikki hopeasta. Niiden äärellä mä olin ihan mykistynyt. Paljonhan siellä oli sellaista, mikä nyt ei juurikaan edes koskettanut (pitäis olla historia paremmin hallussa, et ymmärtäis mitä nää ihmiset on oikeasti käyny läpi), mut tän kohdalla meinas tulla itku..

Juutalaislapsen ihana pitsipipo! Ja se oli tosiaan ihan nyrkin kokoinen, ihan pienelle vauvalle tehty... Niin kaunis... Ja kun voi arvata, että tuo vauva ei tuon isommaksi varmaan kasvanutkaan. Julmaa. Vaikka mä en mikään humanisti oo millään muotoa, mut lapsen kärsimys tuntuu järkyttävän pahalta. Tosin, noin pieni ei vielä tajua mitään. Isommat lapset jo osas ehkä pelätäkkin.

Maanantain puolelle jäi sitten Maiselin synagoga ja espanjalainen synagoga. Jälkimmäinen noista oli niin hieno! Vähän kuin pieni kirkko, mut täysin koristemaalattu. Seinät oli pienen pientä koristelua täynnä ja joka paikassa oli kultaa. Petrolin, okran ja oliivinvihreän sävyissä koko paikka. Mä olin ainaki vaikuttunu jo pelkästään siitä paikasta. Siellä oli esillä näyttely Tsekin juutalaisten lähihistoriasta, ja jotenkin tuntu ihan hullulta nähdä siellä ihan oikeasti kaikkia juttuja. Ihmisten henkilötietokortteja joihin oli päälle leimattu J-kirjain, matkustusasiakirjoja ja kaikkein ällöttävimpänä alkuperäistä listaa niistä, keitä kerättiin mihinkin kuljetukseen kohti keskitysleirejä. Meillä kävi sinänsä ihan hyvä tuuri, ku mentiin tänne espanjalaiseen viimeisen aukiolotunnin loppupuolella, niin siellä aloitti joku fado-tyyppinen duo soittamaan. Nainen laulo ja mies soitti akustista kitaraa. Se valittava musiikki sopi sinne tosi hyvin. Varsinainen konsertti niillä alkoi vasta synagogan sulkemisen jälkeen, mut ehdittiin hetki kuunnella kuitenkin. Aikaahan tuonne juutalaiskortteliin olis saanu tosiaan kulumaan se täydet kaks päivää, mut mä ainaki oon sen verran kärsimätön, etten jaksa jokaista lippusta ja lappusta lukea. Vielä kun ne on englanniksi. Mut ei kait se oo tarkoituskaan, kai..



Eilen oli vielä sinällään onnenpäivä, et pääsin viikon tauon jälkeen salille! Mulla jäi jo kolmet treenit välistä, niin oli jo aikakin. Tosin huomas olleensa kipeänä, ku samoilla painoilla samat toistomäärät oli vähän raskaampia ku edellisellä kerralla. Jospa ne karstat sieltä olis nyt ajettu pois, niin huomenna kulkee treeni vieläki paremmin! Tänään meillä on missiona löytää molemmille kevätkengät. Vaikka sellasetkin, mitä ei toisi edes Suomeen asti. Jotku edulliset, matalakantaiset, jotka menee tollaseen kaupunkikävelyyn ja kauppareissuille. Mullakaan ei oo mukana mitään rennompia kenkiä, ku otin vaan talvisaappaat mukaan, ja täältä ostin ne korkkarit, mut ei niillä viiti ihan lähtee roskia viemään.

Paranemisprosessi

Hiphurraa! Täällä ollaan jo suurinpiirtein elävien kirjoissa! Kuume loppui eilen, tosin mahakipu oli sen jälkeen sitäkin kauheampi. Vessassakäyntien määrästä olis pitäny pitää tukkimiehen kirjanpitoa, olis tullu viivoja varmaan nelisenkymmentä koko päivältä. Kauhee rumba. T oli eilen koko päivän poissa ja mulla oli todella tylsä ja pitkäveteinen päivä. En voinu syödä juurikaan mitään, ja kello mateli tosi hitaasti. Odotin vaan iltaa ja sitä, että T tuo mulle tullessaan Imodiumit ja lääkehiilet apteekista. T tuli joskus kahdeksan ja yhdeksän välillä - ilman lääkkeitä. Apteekki oli ollu kiinni. Mut lupas lähteä hakemaan vuorokauden ympäri olevasta apteekista, kunhan on ensin saanu syötyä. Lopulta sen iltatoimet venähti niin paljon, että mä sain lääkkeet vasta puolenyön jälkeen. Kuitenkin sain. Meinas siinä onnenkyyneleet tulla, ku oli vihdoin ne tabletit tärisevissä käsissä. Helpotti oikeastaan heti, enkä joutunu käymään yöllä vessassa ku kerran! Mahakipu tosin on jatkunu jonkinasteisena ihan näihin hetkiin saakka...

Oon siis tänkin päivän ollu kotona. Noustiin vasta puolenpäivän maissa ja T kävi yksin salilla. Mulla on jääny jo kaks treeniä välistä, mut ei sille mitään voi... Syömispuoliki on ollu ihan surkeeta. Hei varokaa oikeasti, mitä toivotte! Mä nimittäin viime viikolla T:lle monta kertaa toimitin, kuinka ihanaa olis elää yks päivä syömällä sipsejä... Pelkkiä sipsejä! No, tässä nyt on menty jo kolme päivää niillä ihanilla sipseillä. 

Oikeastaan mulla on ollu pitkin tätä sairastelua sellanen krooninen nälkä, joka on varmaan pahentanu mahakipua entisestään. Mikään ruoka ei vaan oo maistunu, ja niitä sipsejäkin on menny varmaan 100g päivässä. Lähinnä vettä oon juonu, ja vähän maitoa. No, tänään alkuillasta nälkä kasvo jo ihan sietämättömäks, ja tietenkään kaapeissa ei oo kauheesti mitään. En halunnu lähteä raahaamaan painavia kauppakasseja, niin päätin hypätä ratikkaan ja mennä meidän entisen kämpän kulmalle syömään, sinne Fraktaliin missä on aiemminkin käyty monta kertaa. Tilasin perinteisen, eli tomaattikeiton ja pesto-vuohenjuustoleipiä. Yleensä ne leivät on ollu sellasia patongista pystysuoraanleikattuja pyöreitä paloja, ja niitä on neljä. Nyt ne leivät oli leikattu jotenki tosi vinoon, niin ne oli kaksinkertasen kokosia normaaleihin nähden. Olin syöny niitä kaks ja ehkä desin keitosta, olin ihan ähkypuhki! Kai mahalaukku pienentyny tässä neljän päivän aikana, ku en oo juurikaan syönyt... Vedin väkisten ne leivät alas, mut keitto piti jättää. Ei vaan sopinu mahaan. Hyvää oli, mut nyt on ihan karsee olo..... Olishan ne leivät voinu varmaan mukaanki pyytää, hah!

Mä siinä laskua odotellessa luin sitä baarin juomalistaa, mikä oli kirjotettu isolle liitutaululle (harmi ku ei taaskaan ollu kameraa mukana) ja mua nauratti, ku siellä luki että KOSKENKURVA... ku täällä kurva on suoraan suomennettuna huora, mut ilmeisesti puhekielessä käytettynä vastaa meidän v-sanaa.. Mahtaa olla tsekkiläisillä hauskaa, ku ne lukee listaa siis! 

Juomalistan lisäksi luin siinä istuskellessa puhelimeen tallennettuja tekstareita. Niitä on siellä varmaan satoja. Suurin osa luonnollisesti T:ltä, mutta myös paljon Tiinalta, äitiltä ja siskoilta. Veljet ne ei paljon viestejä lähettele. Suurin osa viesteistä on tosi vanhoja, ja oon säästäny vaan sellaset sykähdyttävimmät. Äitin tsemppaukset lopputyön esittelytilaisuuteen (ihan yks parhaista viesteistä ikinä!), isoimman siskon Kotro -bongailut ratikassa... Ihan parasta viihdettä, paranee joka lukukerralla. Mutta erityisen hauska musta oli huomata, että T:ltä oli melkein päivälleen kolme vuotta sitten tullu tällainen viesti.

If every heart stopped

run- run- running and felt love

we all just bear

not bound to feel despair

goodbye, surreal despair

I seem to wise up

I seem to wise up

I´m on a path

path of recovering

this city and the streets

I´ve been harboring

(Rubik)

Ja ajatella, meillä ei ollu sillon vielä mitään käsitystä, että me joskus vielä tallustellaan tässä kohdassa palloa, näitä katuja ja tätä kaupunkia ja vielä yhdessä. Tottahan tämä rakkaus oli jollain tasolla olemassa jo silloin, mutta.... että nyt ollaan tässä ja kaikki on paremmin kuin voisi ollakaan.

Sairastelua & rokkia

Mä oon sit kuumeessa. Takana tapahtumarikas ja ihana viikonloppu, mut taudin aiheuttajasta en tiedä... Mulla oli eilen aamulla maha kipeä ja joka paikkaan muutenki teki kipeää, nousin varsinaisesti sängystä vasta neljän aikaan iltapäivällä, ku T oli käyny kaupas ja hakenu mulle paikallista Buranaa. Olo helpottiki sit hetkeksi, mut mulla oli tosi kuuma sen jälkeen. En jotenki edes tajunnu, et mulla on ollu kuumetta koko aamu, ku palelikin. Ja heti lääkkeiden oton jälkeen alko kuume laskea ja hikoiluttaa. No, ku mun olo oli siinä alkuillasta jo ihan hyvä, päätettiin lähteä keskustaan. Eilen Lucernassa piti Hurts keikkaa, mut liput oli myyty loppuun jo ku me tultiin tänne. Ajateltiin, et käydään kattomas jos joku myis ulkopuolella lippuansa, et jos kuitenki päästäis konserttiin. Siellä oli jo paikan päällä hirveä jono. Ajateltiin et jonotetaan, ja yritetään napata joku lipuistaan eroon haluavan tiketit. Ja sit vielä sisällepäästyä kysyä, josko sinne kuitenki olis tullu lisäpaikkoja. No, ei ollu. Siinä jonon vieressä päivysti kaks miestä, niillä oli tsekiksi lappu että ostetaan lippuja. No, nää ketkut oli niin kelmejä, et tää toinen mies jäi sinne jonon hännille osteleen vapautuvia lippuja, ja tää toinen mies sit möi niitä vielä kalliimmalla eteenpäin jonon alkupäässä. Koko jono oli jo valunu sisälle, ku toinen näistä miehistä tuli meille kauppaan niitä ostamiaan lippuja. Ensiksi lipun hinta oli 2000kc (80e), mut mä sanoin T:lle että ei missään nimessä makseta noin paljon. Lopun viimein se mies myi meille kaks lippua kolmeen tonniin (120e), ja me ajateltiin et raato vie, maksetaan. Me oltiin kuitenki palloiltu siinä ulkopuolella jo kaks tuntia. Lippupalvelu myi niitä lippuja 20e hintaan, et maksettiinhan me niistä kolminkertaisesti, mut Hurts on yks meidän lemppareista, ja onpahan sit koettu rock-konsertti täälläkin. Mä sanoinki T:lle, että ei noi liput meidän taloutta kaada, ja fiksumpaa meidän on maksaa yhdestä keikasta minne todellakin halutaan, ku että mennä kolmelle huonolle samalla rahalla. 

No Hurts soitti tosi hienosti, mut mulla alko siinä heti keikan alettua kuume taas nousta ja mä tärisin niinku narkkari piikin tarpeessa koko keikan ajan. Siis aivan jalkoja myöten, T yritti mua pitää lämpimänä, ja olihan siellä paikan päälläkin tosi kuuma, kun siellä suhteellisen pienellä klubilla oli 1500 ihmistä. Mut ku on sisältä kylmä, niin mitäs siihen olosuhteet vaikuttaa.. No, joskus näinkin, mut keikka oli silti nautinnollinen ja varmasti hyvät muistot jää. Ketkä ei tiedä yhtään mistä puhun, niin Hurtsin suosituimman kappaleen videoon pääset tätä painamalla.

minähän se siellä. uudet 6 euron housutki!

Lauantai meillä oli tosi kiva päivä kans. Me lähdettiin aamupäivällä raitsikka-ajelulle. Me haluttiin päästä Petrinyn kukkulalle. Ajattelin tottakai, että ku me napataan tosta kadun varrelta raitsikka, minkä päätepysäkki on Petriny, kyllähän me sillä perille päästään. Huristeltiin melkein tunnin matka, ja ku päästiin päättärille ni eihän siellä mitään kukkulaa ollut.... Sit oli pakko kattoa opaskirjasta, ja se kukkulahan oli aika kaukana tästä, ja oikeastaan ihan toisella suunnallakin :) Mut tulipa ajeltua! No, sit me otettiin oikea raitsikka alle. Sinne kukkulalle menee hammasratajuna, mut me ei jaksettu jonottaa siihen niin kiivettiin ylös. Kyllä siinä joku puolisen tuntia varmaan otti. Mut alas tultiin junalla. 

joskus pitää niitä opaskirjoja vähän lukea..

junalla alaspäin..

Että tällaista täällä taas tapahtunut. Kiva, että T on ollu koko viikonlopun kotona, meillä on ollu tosi hyvin yhteistä aikaa ja paljon kivaa puuhastelua. Tää kipuilu ei vaan oo mitään kovin mukavaa, mut onneks on oma hoivaaja. T kyllä pitää musta huolen. Viime yönä piti mennä tulikuumaan kylpyyn, ku palelin niin sikana. Sinnekki se toi mulle juotavaa ja huolehti että oon hengissä. Meillä on tosin niin pieni kylpyamme, että ei sinne oikein pääsis hukkumaankaan.. Pitäis sikiöasennossa olla kyljellään ja vielä mielellään snorkkeli päässä että mahtuis sinne edes puoliks.

Huh, sporttispurtti

Mahtavaa. Nyt alkaa olla jo energiaa vaikka mihin. Ensimmäinen kuukausi takana ja siitä valehtelematta on kulunut puolet nukkuessa... Nyt taitaa olla varasto täynnä? Ja on energiaa keskittyä tuohon liikkumiseen kunnolla. Me ollaan jo ihan jumppakanoja.. Tuo on niin ihana tuo naapurihotellin pikkusali, et me ei oikein malteta edes odotella salipäiviä. Ja siellä kello juoksee. Puolitoistatuntia ei meinaa riittää alkuunkaan. T:llä se ei riitäkkään, siks mä lähdinki tänään jo aiemmin kotiin ruoanlaittoon. Iltasin lähdetään aina yhtä aikaa, ku on niin pimeä etten mä uskalla yksin tuon raiskaripuiston läpi kävellä. Ku ei siellä oo ees valoja.

Nakkeja ja sinappia. Sillee vaan. Palautusruoaksi. Ja ukolle kanaa ja riisiä. Arvatkaa muuten, paljonko täällä maksaa sinappipurkki. Larppaliisa tietää jo, kerta paljastin sille, mut 16 senttiä! Eli ei niinku yhtään mitään. Ja niin hyvää. Raaskii ahmia siis. No oon kyl syönykki nakkien kans. Se taitaa olla mulla ainoa "liha", mitä voin nykyään syödä. Ei oikein maistu. Kana ei maistu niin yhtään, eikä tän paikan lihatiskit houkuttele. Huonostileikattua ja sitkeetä pihviä. No thanks. Mut onneks on nakit... Ja makkarat tääl on kans tosi hyviä, mut ne on niin rasvasia et niissä on ihan sellasia isoja keltasia ihramänttejä. Pannulla paistaessa ne on ihan hyviä, ku palottelee pieniks niin se rasva pääsee sulaan ja valuun sit pois niistä makkaroista. Mut sen paisto-operaation jälkeen sen koko onki sit kolmasosa alkuperäisestä...

Mä törmäsin eilen rapussa naapurin mummoon. Tervehdin sitä tsekiksi ja se höpötteli mulle niitä näitä koko hissimatkan ajan alas asti. Hymyilin vaan ja sanoin tsekiksi että oon suomalainen. Se vaan höpöttää sillä omalla kielellä. No sen verran mä ymmärsin, et se ihmetteli, että talossa on suomalaisia. Ku kaikkialla (niin isoja kädenliikkeitä ku hississä mahtuu tekemään) on vaan tsekkiläisiä. Mikä tietysti on ihan ymmärrettävää :) Ja naapurin pappaa ajelutin hississä vähän ylimääräistä. Se tunki alhaalla samaan hissiin koiransa kanssa, ja mä painoin siinä pienen elekielikeskustelun jälkeen omaa kerrosta, kasia, ja odotin et se painaa omaansa jos jää aiemmin. En sit tiiä onko täällä erilaisia hissejä ku suomessa, mut se ei sit painanukkaan omaansa vaan saatto mut ensin ylös ja palas sit itte kolmoskerrokseen! Eikö sitä hissiä normaalisti voi painaa pysähtymään useammassaki kerroksessa?

Ja alakerran muoria me vähän härnättiin maanantai-iltana, ku tultiin salilta... Ei oltu päästy edes alaovelle, ku se oli jo alimmaisen kerroksen ikkunas kyyläämässä. Kuuli tieten, että oltiin tulossa sisälle. Sit me odoteltiin aulassa hissiä ja mä kuulin, et se tuli kytikselle ovisilmään. Sen ovi on ihan hissiä vastapäätä. Me T:n kans keksittiin, et kun meidän hissi tulee, ennenku astutaan sisälle niin huiskutellaan sille, hah saapa hävetä uteliaisuuttaan! Näin hauskaa meillä täällä :)

Oikeesti meillä on kyllä ollu hirmu hauskaa. Ei niinkään täällä vaan toistemme kans. On vaan yhtä huono huumorintaju, jotenkin. Että naurattaa samat asiat ja T kyllä tietää, millä mut saa nauramaan. Tänään tein T:lle pikku yllärin salikassiin..... Odottelin ennen salille lähtöä, et millon se on pakannu kaiken salikassiin niin ettei avaa sitä enää kotona. Ja sit ku se vielä tässä 30 neliön yksiössä kattois johonki muualle, et saisin sujautettua sinne pikku jutun. Ollaan hoksattu, et täällä on kaikilla salilla mukana pyyhe. Mä sit eilen ostin sille pyyhkeen kauppareissulla, ja ku se jätti salikassin sekunniks eteiseen hakiessaan salimatkaevääksi omenan, mä haukkana olin sen laukulla ja jätin sinne pyyhkeen ja pienen viestin. Tiiän sen hymyn, ku se on lukenu sen pukkarissa. Me keksitään toisille kaikkia tilanteisiin sopivia tyhmiä lempinimiä, ja siinä lapussa nimitin sitä hikikalleksi. Johan treeni kulki, ku oli uus hieno pyyhe ja hymy suupielessä. Ja ihana oma akka mukana, tietysti!

Viikonlopusta

Taas yksi viikonloppu kalenterista ruksattavana.. Mutta oli se tapahtumarikas ainakin! Lauantaina noustiin aika myöhään, puoliltapäivin vasta, T oli niissä synttärijuhlissa ja tuli vasta aamun tunneilla. Mua ei enää siinä vaiheessa juurikaan väsyttäny, niin nousin tekemään sille nakkisämpylän - ihan vaan saadakseni sen mahdollisimman nopeasti pehkuihin. T:n vaihtarikaverit oli jo ihmetelly, että missä T piilottelee mua, kun en oo ollu tuon porukan mukana missään. Me sovittiin jo ennen reissua et T saa mennä ihan itsekseen, ja ottaa mut mukaan sittenku tuntuu siltä. No, nythän musta tuntu jo vähän yksinäiseltä se kotiin jääminen. Yks tyttö oli sit kysyny, et jätitkö taas sen tyttöystäväs kotiin itkemään ja kattomaan telkkaria. T oli siihen vastannu et eeeeei, ja sit tajunnu et just niinhän se sinne kotiin tais jäädä.. Mut mulla oli ihan hauskaa sen itkun jälkeen, ku katoin Ruotsin miljonääriäitejä Tv-kaistalta.

Tosiaan, lauantaista, lähdettiin kaupungille siinä kahden maissa, ja tavattiin T:n isä keskustassa. Olipa hullua nähdä se "meidän kulmilla"! Käytiin sen hotellihuoneessa istumassa ja syömässä Fazerinoja ja Wiener Nougatteja, ja sit lähdettiin syömään meidän vanhan asunnon kulmille. Siellä on kiva ravintola, missä me aiotaan kyllä jatkossakin käydä syömässä. T söi kanaa ja perunamuussia (siellä on kuoretki sekotettu muussiin, nam), mä otin vaan kokiksen ja molemmat ukot joi tuopit. Tuntu hullulta vielä kuukauden jälkeenkin, et tollanen satsi ruokaa ja juomaa on euroissa kympin...! Se oli aika pikanen reissu, koska T:n isä lähti siitä oman reissuporukkansa kans teatteriin (sama näytelmä mihin meillä oli liput seuraavalle illalle!) ja syömään. Paluumatkalla ravintolasta keskustaan seisottiin raitsikassa, ku ei ollu enää istumapaikkoja. Mä siinä hetken seisoskeltua vahingossa rupsautin, ja naurahdin ääneen et nyt pääsi rupsu.. Heti ku pääsin sanomasta, niin siinä meidän vieressä seisoskellu mies kysy suomeksi T:n isältä, et onko hän työmatkalla täällä. Mua vaan nauratti, enkä oikein voinu etes kattoa sitä ukkoa. Onneks se jäiki seuraavalla pysäkillä pois. Ehti tosin vinkata, ettän Vanhan kaupungin aukiolla on puolen tunnin päästä laser-show, että kannattaa käydä katsomassa. Me T:n kanssa ehdittiin sinne, ja olihan se tosi hieno... Se astrologinen kello oli valaistu ihan käsittämättömällä 3D-tyylillä. Me oltiin ihan siinä juurella, ja se koko juttu näytti siitä katsottuna ihan hullulta. Ja tosi todelliselta. Löysin pätkän Youtubesta jos kiinnostaa, tästä videoon! Mun suosikkikohtia oli vesisade ja siitä seuraavat kolme minuuttia eteenpäin... Eihän se tossa tosin niin hienolta näytä.

Sunnuntaina me käytiin kuntosalilla ja tehtiin tortilloja. Olin kaikki tarvikkeet ostanu jo valmiiks, mut en feta-juustoa. Salilta tullessa käytiin kaupassa, oli ihan järkyttävän kylmä, ja ensimmäises kaupas ei tietenkään ollu fetaa. Sit mä räyhäsin jo T:llekin, et se jää oottamaan mua tähän ensimmäiseen kauppaan ja ostaa sieltä kaikkee muuta, kun mä juoksen kauempaan kauppaan hakemaan sitä juustoa... Palo ihan täysin käämit, ku ensinnäkin oli kiire (meillä oli se teatteri muutaman tunnin päästä) ja tosi kylmä ku hikisenä minäki caprimittasilla salitrikoilla matkassa. Sit T:llä ei ollu rahaa eikä avaimia mukana, niin meni kans säätämiseks se kauppareissu. Mut tortillat oli hyviä! Ja selvittiin ilman uunia, ku lämmitettiin tortillalätyt yks kerrallaan paistinpannussa.

Lähdettiin teatteriin kuitenkin ajoissa ja tavattiin T:n luokkakavereita ennen sitä. Mentiin siis porukalla. Tää esitys oli mustassa teatterissa (ei puhetta ollenkaan) ja näytöksen nimi muistaakseni Prahan maagiset legendat tai jotain sinne päin. Esitys oli kyllä ihan kuraa, vaikka ilmeisesti oli kuitenki kysymys ihan kaupungin parhaimmasta (?) teatterista.. Lavasteet oli ihan surkeat, taustatyö tosi amatöörimäistä. Päänäyttelijät, tai tanssijat hoiti hommansa ihan hyvin, mut muuten..... No, oli siinä yritystä ainakin. Mut meidän kymmenhenkisestä porukasta jokaikinen sanoi ettei nauttinut yhtään. No, ehkä seuraava on jo rahan arvoista..

Käytiin teatterin jälkeen syömässä tosi hienon ja kalliin oloisessa ravintolassa, ja ruokakin tais poikkeuksetta olla kaikilla vähän kyseenalaista. Mut seura oli hyvää, se on varmaan pääasia!

Perjantai

Tää postaus menee nyt lauantain puolelle, koska oon vielä valveilla ja kello käy jo yhtä. Polvi voi jo paremmin, pääsin tänään kaupungillekin. Ei se kulkeminen tosin kivutonta oo. Ja kaiken lisäksi mun oikea käsi on ollu puutunu jo puoli päivää, etenkin pikkurilli ja nimetön ja sitä reunaa ranteeseen saakka. Kaippa se on joku aivohalvauksen ensimmäinen oire tai jotain. Ää:n kirjottaminen on vaikeeta mun kymmensormijärjestelmässä, koska sen painaminen olis pikkurillin hommia. 

Tosiaan, lähdettiin puoliltapäivin kaupunkia kohti, T meni yhdeksi kouluun. Mä sit läksin siitä ostoksille. Ja koko päivä oikeastaan siellä meni, ku tulin ruokakaupan kautta kotiin. Olin seittemää ennen kotosalla. T tuli aika myöhään tänään, se oli ajanu kaiken lisäksi bussilla päätepysäkille saakka. Se ei oo ennen matkannu bussilla täällä, ja se oli kuullu väärin sen pysäkin nimen, missä sen pitäis jäädä pois. No, eksymällä kokee enemmän.

Oikeastaan tänään ensimmäistä kertaa tunsin itseni vähän yksinäiseksi. Ehdin muutaman tunnin olla jo kotosalla ennen T:n tuloa, ja kun se tuli aika paljon myöhemmin ku oltiin puhuttu, niin jäi yhteinen aika vähän vähäiseksi. Mä olin tehny sille ruoan valmiiks, se söi ja kävi suihkussa ja sit kävikin ovi taas. Jollakin vaihtarilla on tänään synttärit, ja ne meni juhlimaan sitä porukalla. Mulla oli tosi paha mieli, kun se oli tuossa takki päällä lähdössä, ja päätin et en näytä sitä sille ja pilaa sen iltaa. T kai huomas jotain, koska lähtöhalia antaessa kysy, et pelottaako mua jäädä yksin. Mä jo huokasin helpotuksesta kun peloksi luuli, ja sain sanoa et ei, mee jo ettet oo enempää myöhässä. Se käänty vielä ovelta kurkkaamaan, ja siinä vaiheessa sain jo vähän nieleskellä. Yritin kyllä näyttää reippaalta, mut se oli heti haukkana, että itkettääkö sua. Sittenhän ne kyyneleet tuli. Eihän mulla mitään hätää kuitenkaan ollu, niin patistin miehen pitkän halauksen jälkeen reissullensa. Toivottavasti tulee ehjänä kotiin ja selviytyy uuden lähiön yöllisistä vaaroista... Tiedä millaista porukkaa tuolla liikkuu. No, vuokraisännän mukaan tällä alueella ei oo ollu mitään muuta hämminkiä kuin yksi huhu, mikä on liikkunut 70-luvulla itsensäpaljastajasta. Mut mehän kaikki tiedetään, et se on muuttanu lähemmäs keskustaa...

Nyt mä alan unille. Toivottavasti teillä kaikilla on asiat ihanasti ja mukava viikonloppu tulossa. Meillä on huomenna treffit T:n isän kanssa. Ja sunnuntaina mennään teatteriin. Onhan siinä jo jotain! Nauttikaa.

Mokoma polvi

Tää päivä on ollu ihan hanurista. Aamulla T lähti kouluun, ja mä mietin et mä lähden sit perässä kaupungille. Olis kaikkea pientä ostettavaa. Eilen mulla alko vähän polvi kiukutella, ja aamulla ajattelin, et kyllähän tolla nyt kävelee. No ei kävelly, en päässy edes lähimmälle bussipysäkille. On sitten sattunu aivan järjettömän paljon astuessa. Tympi tosi paljon, ku ei ollu mitään tekemistä kotosallakaan. Yritin lepuuttaa jalkaa sängyllä ristikoita tehden, ja kun T tuli kotiin, otettiin päikkäritki. Meillä oli tarkotuksena mennä tänään salille, ja mä mietin aika pitkään lähdenkö sittenkää mukaan. En pystyis kuitenkaan edes kunnolla lämmitellä, ku jää väistämättä kaikki hyppelyt pois. Lähdin sit lopulta, ja ihan hyvä treeni tuli kaikesta huolimatta. Kokeilin vähän polveakin kuntopyörän päällä keveimmällä vastuksella. Jos liike olis lääke tähänkin? Ei se sattunu, mut ku sille laskee painoa, ni vinkaseehan se.. Huomenna sit näkee, oliko haittaa vai hyötyä koko touhusta. T oli tänään mun personal trainer, nyt on hauiskääntöihin omat kikkansa. Saa nähdä, mikä on kesäkunto, hah! Se tuntuu ihan hassulta, et mä hikoilen jonkun 15 kilon kanssa, ku ukko tekee kaiken kymmenkertasilla painoilla.... No ei onneks ihan kaikkea.

Huomenna tulee appiukko reissullensa tänne, jotakin sen työhön liittyvää. Nähdään siis tuttujakin tulevan viikonlopun aikana! Mitäs te meinaatte tahoillanne puuhastella?

Uudessa asunnossa

Hei! Onpas vierähtäny aikaa, etten oo kirjottanu. Syyllinenki on siihen selvillä - me ollaan oltu kolme päivää ilman nettiä. Maanantaina muutettiin uuteen asuntoon, ja piuhat saatiin kuntoon vasta hetki sitten. Onneks oon yksin kotona, niin saan mun tuskan vuodattaa joka sivustolle ilman et joku kärkkyy omaa vuoroaan, heh. Kylläpä sitä onki paljon asioita, mitkä jää rästiin ilman nettiä. Tärkeinpänä tietysti Johanna Tukiaisen kuulumiset.... mut kaikki pankkiasiat siirtyny muun muassa. Että terveisiä vaan karhuajille... ;)

Tää uus seutu on ihanaa, erilaista, kotoisaa. Erilailla, kuin aikaisempi koti. Mä siellä edellisessä kuitenki pelkäsin aika paljon yksin olla, ku T oli koulussa tosi myöhälle ja kävi muutamia iltamenojaki. Kahdensadan neliön asunto kahdessa kerroksessa ei oikein pysyny mun näpeissä yksinäisinä iltoina. Nukuin ku koira, ku pelotti niin sikana. Tää uus onkin tällainen pieni yksiö, sänkyki melkein oven suussa, ei pääse roistot tänne mun huomaamatta. Heti tuntu turvallisemmalta.

Tässä muutaman päivän aikana ei oo mitään muita ihmeellisyyksiä tapahtunu, mut riittäähän tässä asunnossa ja uudessa ympäristössä ihmettelemistä. Kävin eilen kaupasta hakemassa tarvittavia juttuja, paistinpannusta lähtien. Ihana, kun täällä on jotku asiat niin halpoja. Uus teflonpannu esimerkiksi 6e, muovinen näpsäkkä paistinlasta 40snt, kuorimaveitsi 35snt, hyvä 3-vuoden takuulla (!) oleva teräspuukko keittiöhommiin 2,5e. No joo, saishan täällä samaan hintaan ostettua ku Suomessaki, mut ei huvita hassata, ku saa edullisemminki.. Peitot ja ison jättityynyn (tästä myöhemmin..) kävin kans ostamassa, ihan säästön takia. Meidän vuokraisäntä kyllä lupas hankkia meille peitot, tyynyt ja lakanat 20e kuukausihintaan. Mä laskin, et sehän on kolmelta kuukaudelta mitä tässä ollaan vuokralla (T jää tänne sit vielä kuukaudeks asumaan ku mä lähden) 60e, ja se on aika paljon. Ja kun lakanat me oltiin jo tuotu Suomesta tänne, ajattelin, et kyllä jonkinmoiset petikamppeet tolla saa. Ja sit kävin Tescossa vähän pyörimässä, sain todella käypät alle 25 eurolla. Ja onneks olin heti lähtökohtaisesti pihi, nimittäin vuokraisäntä toi omansa mukanaan - oli sellaset kommunismin aikaiset viltit, että mä en olis pitkällä tikullakaan niihin koskenut....

Niin, mutta jättityynyyn! Se on tuonu meille niin paljon lisää onnellisuutta! Ajatelkaa, yhteinen tyyny! Mulla ainakaan ei oo ollu koskaan kenenkään kanssa yhteistä tyynyä, se on musta tosi suloista! Mä en mistään ensimmäisen yön hätään löytäny siihen sopivaa tyynyliinaa, joten näppäränä likkana leikkasin kahdesta normaalikokoisesta yhdet pitkät sivut auki, ja ompelin yhteen. Kun se tyyny on 70x90cm. Sopi ku nakutettu. Me ollaan sit illat ja aamut huokailtu tollasen tyynyn takia. Että osaa sitä ihminen nauttia ihmeellisistä asioista..

Käytiin muuten eilen tsekkaamassa naapurisali, sinne tosiaan on kahden minuutin kävelymatka. Se on toisella puolella puistoa, ja puiston läpi menee tosta noin vaan junarata! Ihan outoa. No, mä kerkesin jo panikoida, et sen alle ei sit saa jäädä. T pilaili, et jos on humalassa, se ei varmaan sitä muista. Mut mä ajattelin, et ei se varmaan humalassa salilla käy! Ja se on muutenki onneks niin harvoin humalassa. No anyways, sali oli molempien mielestä tosi kiva (tää on ihmeellistä, koska me Suomessaki käydään eri saleilla, koska tarpeet on erilaiset ja mistään ei löydy molempien mieleen olevaa) ja siellä me aiotaan jatkossa käydäkki. Tosin, varmaan vähän vaihtelun vuoksi käydään sit muillakin. Et T jollaki omilla hikisillä ukkosaleilla ja sit mä jossaki vähän naisellisemmassa, ku mulle ainaki se viihtyvyys on tärkeetä kaiken muun ohessa. Tänään käytiin kävelylläki, aamusta, ku molemmilla oli eilisestä treenistä niin paikat jumissa. Et vähän vetreytyy. Mun polvi on vähän kipeä ollu tänään. Saa nähdä mitä tuleman pitää? Ja olkapää on myöski vähän irvistelly, mikä taas johtuu siitä, ku mä oon alkanu taas lukemaan sängyssä, ja nojaan siihen jotenkin. Sit ku kolme tuntia posottaa jotain kirjaa samassa asennossa, niin kummakaan jos vihloo. Pitää varmaan jatkossa suklaalla tai vastaavalla sitä öljytä, vai mitä?