Tää postaus menee nyt lauantain puolelle, koska oon vielä valveilla ja kello käy jo yhtä. Polvi voi jo paremmin, pääsin tänään kaupungillekin. Ei se kulkeminen tosin kivutonta oo. Ja kaiken lisäksi mun oikea käsi on ollu puutunu jo puoli päivää, etenkin pikkurilli ja nimetön ja sitä reunaa ranteeseen saakka. Kaippa se on joku aivohalvauksen ensimmäinen oire tai jotain. Ää:n kirjottaminen on vaikeeta mun kymmensormijärjestelmässä, koska sen painaminen olis pikkurillin hommia.
Tosiaan, lähdettiin puoliltapäivin kaupunkia kohti, T meni yhdeksi kouluun. Mä sit läksin siitä ostoksille. Ja koko päivä oikeastaan siellä meni, ku tulin ruokakaupan kautta kotiin. Olin seittemää ennen kotosalla. T tuli aika myöhään tänään, se oli ajanu kaiken lisäksi bussilla päätepysäkille saakka. Se ei oo ennen matkannu bussilla täällä, ja se oli kuullu väärin sen pysäkin nimen, missä sen pitäis jäädä pois. No, eksymällä kokee enemmän.
Oikeastaan tänään ensimmäistä kertaa tunsin itseni vähän yksinäiseksi. Ehdin muutaman tunnin olla jo kotosalla ennen T:n tuloa, ja kun se tuli aika paljon myöhemmin ku oltiin puhuttu, niin jäi yhteinen aika vähän vähäiseksi. Mä olin tehny sille ruoan valmiiks, se söi ja kävi suihkussa ja sit kävikin ovi taas. Jollakin vaihtarilla on tänään synttärit, ja ne meni juhlimaan sitä porukalla. Mulla oli tosi paha mieli, kun se oli tuossa takki päällä lähdössä, ja päätin et en näytä sitä sille ja pilaa sen iltaa. T kai huomas jotain, koska lähtöhalia antaessa kysy, et pelottaako mua jäädä yksin. Mä jo huokasin helpotuksesta kun peloksi luuli, ja sain sanoa et ei, mee jo ettet oo enempää myöhässä. Se käänty vielä ovelta kurkkaamaan, ja siinä vaiheessa sain jo vähän nieleskellä. Yritin kyllä näyttää reippaalta, mut se oli heti haukkana, että itkettääkö sua. Sittenhän ne kyyneleet tuli. Eihän mulla mitään hätää kuitenkaan ollu, niin patistin miehen pitkän halauksen jälkeen reissullensa. Toivottavasti tulee ehjänä kotiin ja selviytyy uuden lähiön yöllisistä vaaroista... Tiedä millaista porukkaa tuolla liikkuu. No, vuokraisännän mukaan tällä alueella ei oo ollu mitään muuta hämminkiä kuin yksi huhu, mikä on liikkunut 70-luvulla itsensäpaljastajasta. Mut mehän kaikki tiedetään, et se on muuttanu lähemmäs keskustaa...
Nyt mä alan unille. Toivottavasti teillä kaikilla on asiat ihanasti ja mukava viikonloppu tulossa. Meillä on huomenna treffit T:n isän kanssa. Ja sunnuntaina mennään teatteriin. Onhan siinä jo jotain! Nauttikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti