Huh, sporttispurtti

Mahtavaa. Nyt alkaa olla jo energiaa vaikka mihin. Ensimmäinen kuukausi takana ja siitä valehtelematta on kulunut puolet nukkuessa... Nyt taitaa olla varasto täynnä? Ja on energiaa keskittyä tuohon liikkumiseen kunnolla. Me ollaan jo ihan jumppakanoja.. Tuo on niin ihana tuo naapurihotellin pikkusali, et me ei oikein malteta edes odotella salipäiviä. Ja siellä kello juoksee. Puolitoistatuntia ei meinaa riittää alkuunkaan. T:llä se ei riitäkkään, siks mä lähdinki tänään jo aiemmin kotiin ruoanlaittoon. Iltasin lähdetään aina yhtä aikaa, ku on niin pimeä etten mä uskalla yksin tuon raiskaripuiston läpi kävellä. Ku ei siellä oo ees valoja.

Nakkeja ja sinappia. Sillee vaan. Palautusruoaksi. Ja ukolle kanaa ja riisiä. Arvatkaa muuten, paljonko täällä maksaa sinappipurkki. Larppaliisa tietää jo, kerta paljastin sille, mut 16 senttiä! Eli ei niinku yhtään mitään. Ja niin hyvää. Raaskii ahmia siis. No oon kyl syönykki nakkien kans. Se taitaa olla mulla ainoa "liha", mitä voin nykyään syödä. Ei oikein maistu. Kana ei maistu niin yhtään, eikä tän paikan lihatiskit houkuttele. Huonostileikattua ja sitkeetä pihviä. No thanks. Mut onneks on nakit... Ja makkarat tääl on kans tosi hyviä, mut ne on niin rasvasia et niissä on ihan sellasia isoja keltasia ihramänttejä. Pannulla paistaessa ne on ihan hyviä, ku palottelee pieniks niin se rasva pääsee sulaan ja valuun sit pois niistä makkaroista. Mut sen paisto-operaation jälkeen sen koko onki sit kolmasosa alkuperäisestä...

Mä törmäsin eilen rapussa naapurin mummoon. Tervehdin sitä tsekiksi ja se höpötteli mulle niitä näitä koko hissimatkan ajan alas asti. Hymyilin vaan ja sanoin tsekiksi että oon suomalainen. Se vaan höpöttää sillä omalla kielellä. No sen verran mä ymmärsin, et se ihmetteli, että talossa on suomalaisia. Ku kaikkialla (niin isoja kädenliikkeitä ku hississä mahtuu tekemään) on vaan tsekkiläisiä. Mikä tietysti on ihan ymmärrettävää :) Ja naapurin pappaa ajelutin hississä vähän ylimääräistä. Se tunki alhaalla samaan hissiin koiransa kanssa, ja mä painoin siinä pienen elekielikeskustelun jälkeen omaa kerrosta, kasia, ja odotin et se painaa omaansa jos jää aiemmin. En sit tiiä onko täällä erilaisia hissejä ku suomessa, mut se ei sit painanukkaan omaansa vaan saatto mut ensin ylös ja palas sit itte kolmoskerrokseen! Eikö sitä hissiä normaalisti voi painaa pysähtymään useammassaki kerroksessa?

Ja alakerran muoria me vähän härnättiin maanantai-iltana, ku tultiin salilta... Ei oltu päästy edes alaovelle, ku se oli jo alimmaisen kerroksen ikkunas kyyläämässä. Kuuli tieten, että oltiin tulossa sisälle. Sit me odoteltiin aulassa hissiä ja mä kuulin, et se tuli kytikselle ovisilmään. Sen ovi on ihan hissiä vastapäätä. Me T:n kans keksittiin, et kun meidän hissi tulee, ennenku astutaan sisälle niin huiskutellaan sille, hah saapa hävetä uteliaisuuttaan! Näin hauskaa meillä täällä :)

Oikeesti meillä on kyllä ollu hirmu hauskaa. Ei niinkään täällä vaan toistemme kans. On vaan yhtä huono huumorintaju, jotenkin. Että naurattaa samat asiat ja T kyllä tietää, millä mut saa nauramaan. Tänään tein T:lle pikku yllärin salikassiin..... Odottelin ennen salille lähtöä, et millon se on pakannu kaiken salikassiin niin ettei avaa sitä enää kotona. Ja sit ku se vielä tässä 30 neliön yksiössä kattois johonki muualle, et saisin sujautettua sinne pikku jutun. Ollaan hoksattu, et täällä on kaikilla salilla mukana pyyhe. Mä sit eilen ostin sille pyyhkeen kauppareissulla, ja ku se jätti salikassin sekunniks eteiseen hakiessaan salimatkaevääksi omenan, mä haukkana olin sen laukulla ja jätin sinne pyyhkeen ja pienen viestin. Tiiän sen hymyn, ku se on lukenu sen pukkarissa. Me keksitään toisille kaikkia tilanteisiin sopivia tyhmiä lempinimiä, ja siinä lapussa nimitin sitä hikikalleksi. Johan treeni kulki, ku oli uus hieno pyyhe ja hymy suupielessä. Ja ihana oma akka mukana, tietysti!