Hiphurraa! Täällä ollaan jo suurinpiirtein elävien kirjoissa! Kuume loppui eilen, tosin mahakipu oli sen jälkeen sitäkin kauheampi. Vessassakäyntien määrästä olis pitäny pitää tukkimiehen kirjanpitoa, olis tullu viivoja varmaan nelisenkymmentä koko päivältä. Kauhee rumba. T oli eilen koko päivän poissa ja mulla oli todella tylsä ja pitkäveteinen päivä. En voinu syödä juurikaan mitään, ja kello mateli tosi hitaasti. Odotin vaan iltaa ja sitä, että T tuo mulle tullessaan Imodiumit ja lääkehiilet apteekista. T tuli joskus kahdeksan ja yhdeksän välillä - ilman lääkkeitä. Apteekki oli ollu kiinni. Mut lupas lähteä hakemaan vuorokauden ympäri olevasta apteekista, kunhan on ensin saanu syötyä. Lopulta sen iltatoimet venähti niin paljon, että mä sain lääkkeet vasta puolenyön jälkeen. Kuitenkin sain. Meinas siinä onnenkyyneleet tulla, ku oli vihdoin ne tabletit tärisevissä käsissä. Helpotti oikeastaan heti, enkä joutunu käymään yöllä vessassa ku kerran! Mahakipu tosin on jatkunu jonkinasteisena ihan näihin hetkiin saakka...
Oon siis tänkin päivän ollu kotona. Noustiin vasta puolenpäivän maissa ja T kävi yksin salilla. Mulla on jääny jo kaks treeniä välistä, mut ei sille mitään voi... Syömispuoliki on ollu ihan surkeeta. Hei varokaa oikeasti, mitä toivotte! Mä nimittäin viime viikolla T:lle monta kertaa toimitin, kuinka ihanaa olis elää yks päivä syömällä sipsejä... Pelkkiä sipsejä! No, tässä nyt on menty jo kolme päivää niillä ihanilla sipseillä.
Oikeastaan mulla on ollu pitkin tätä sairastelua sellanen krooninen nälkä, joka on varmaan pahentanu mahakipua entisestään. Mikään ruoka ei vaan oo maistunu, ja niitä sipsejäkin on menny varmaan 100g päivässä. Lähinnä vettä oon juonu, ja vähän maitoa. No, tänään alkuillasta nälkä kasvo jo ihan sietämättömäks, ja tietenkään kaapeissa ei oo kauheesti mitään. En halunnu lähteä raahaamaan painavia kauppakasseja, niin päätin hypätä ratikkaan ja mennä meidän entisen kämpän kulmalle syömään, sinne Fraktaliin missä on aiemminkin käyty monta kertaa. Tilasin perinteisen, eli tomaattikeiton ja pesto-vuohenjuustoleipiä. Yleensä ne leivät on ollu sellasia patongista pystysuoraanleikattuja pyöreitä paloja, ja niitä on neljä. Nyt ne leivät oli leikattu jotenki tosi vinoon, niin ne oli kaksinkertasen kokosia normaaleihin nähden. Olin syöny niitä kaks ja ehkä desin keitosta, olin ihan ähkypuhki! Kai mahalaukku pienentyny tässä neljän päivän aikana, ku en oo juurikaan syönyt... Vedin väkisten ne leivät alas, mut keitto piti jättää. Ei vaan sopinu mahaan. Hyvää oli, mut nyt on ihan karsee olo..... Olishan ne leivät voinu varmaan mukaanki pyytää, hah!
Mä siinä laskua odotellessa luin sitä baarin juomalistaa, mikä oli kirjotettu isolle liitutaululle (harmi ku ei taaskaan ollu kameraa mukana) ja mua nauratti, ku siellä luki että KOSKENKURVA... ku täällä kurva on suoraan suomennettuna huora, mut ilmeisesti puhekielessä käytettynä vastaa meidän v-sanaa.. Mahtaa olla tsekkiläisillä hauskaa, ku ne lukee listaa siis!
Juomalistan lisäksi luin siinä istuskellessa puhelimeen tallennettuja tekstareita. Niitä on siellä varmaan satoja. Suurin osa luonnollisesti T:ltä, mutta myös paljon Tiinalta, äitiltä ja siskoilta. Veljet ne ei paljon viestejä lähettele. Suurin osa viesteistä on tosi vanhoja, ja oon säästäny vaan sellaset sykähdyttävimmät. Äitin tsemppaukset lopputyön esittelytilaisuuteen (ihan yks parhaista viesteistä ikinä!), isoimman siskon Kotro -bongailut ratikassa... Ihan parasta viihdettä, paranee joka lukukerralla. Mutta erityisen hauska musta oli huomata, että T:ltä oli melkein päivälleen kolme vuotta sitten tullu tällainen viesti.
If every heart stopped
run- run- running and felt love
we all just bear
not bound to feel despair
goodbye, surreal despair
I seem to wise up
I seem to wise up
I´m on a path
path of recovering
this city and the streets
I´ve been harboring
(Rubik)
Ja ajatella, meillä ei ollu sillon vielä mitään käsitystä, että me joskus vielä tallustellaan tässä kohdassa palloa, näitä katuja ja tätä kaupunkia ja vielä yhdessä. Tottahan tämä rakkaus oli jollain tasolla olemassa jo silloin, mutta.... että nyt ollaan tässä ja kaikki on paremmin kuin voisi ollakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti