Hymyä pyllyyn!

Onpas paljon sattunu tässä muutaman päivän hiljaiselon aikana! Tää postaus on sitten täysin omistettu Laura S:lle, se niin malttamattomana kärkkyy mun kirjotuksia. Hyvä Laura! :D 

Meillä on nyt sitten oma asunto loppuajaksi. Käytiin toissapäivänä katsomassa sitä "paremman kuuloista" asuntoa, siinä ainoo miinus oli 5km matka keskustaan, mut muuten kuulosti tosi lupaavalta. No, mä olin jo maanantaina käyny pikaseen kattomas tossa ihan kulman takana olevaa toista kaksiota, ja se oli alunalkaenkin vähän sellanen villi kortti. Sen omistaja ei antanu kyselyistä huolimatta etukäteen siitä mitään muuta tietoja ku pinta-alan (nyt tiedämme miksi), enkä olis muuten menny kattomaankaan, jos meidän alaovelta ei olis ollu sinne matkaa vaan 86m. Ja sitähän se tosiaan oli, villi kortti... Aikalailla samannäköinen, ku Lantelan kanala joskus 90-luvulla. 

No tää toinen - ensinnäkin tää asunnon omistaja on ollu ihan alusta pitäen tosi huippu. Sovittiin näyttö tollasen viikon sähköpostittelun jälkeen tiistai-iltapäivälle. Täällä on ilmeisesti tapana, että kun mennään jonkun kotiin tai tavataan joku, mukana pitäis olla pieni tuliainen. Mä löysin kaupasta Geisha Dreamy Caramel - levyn (oi miksi, miksi sinä herkkusuklaanpaholainen et ollutkaan taaksejäänyttä elämää?) ja ostin sille sellasen. Siellä mä sit tönöttelin suklaalevy kädes päätepysäkillä ihan hirveessä viimassa, kun molemmat ukot oli vähän myöhässä. Sekä T että tää asuntotyyppi. No, molemmat tuli sit ja tää mies vei meidät autolla sinne asunnolle. Mua vähän jänskätti, että mitä tuleman pitää, ku se oli meidän oikeastaan ainoa vaihtoehto tällä hetkellä. 

Kovin vähän on asuntoja tarjolla noin lyhyeks aikaa.

Noh, mentiin sinne asuntoon, ylin kerros sellaisessa uudessa siistissä kerrostalossa. Lattialla vihree huovannäköistä materiaalia oleva kokolattiamatto, vähän kupruilla. Siitä ei oikein tienny, mitä ensin ajatella. Valtavan kokoiset ikkunat, kivankokoinen keittiö, jossa pyykinpesukone, mutta ei uunia. Se mies lupas järkätä meille sinne joko uunin, jos saa jostain, tai vähintään kaks keittolevyä, sellasen irrallisen systeemin, varmaan tiedätte. Kylppäri oli tosiaan ihan uus, kylpyamme ja kaikki. En tosin ymmärrä, miten tällases maassa, missä lämminvesi ei riitä edes tiskaamiseen, on joka paikassa kylpyamme! Tää mies oli tosi kiva, ja lupas hoitaa meille internetin sinne, samoin peitot ja tyynyt. Se muuttaa meidän tavarat autolla, mikä helpottaa kans ihan mukavasti. Sen lisäks se ajelutti meitä ympäri tätä lähiötä, näytti kuntosalin ja uimahallin, metropysäkit sun muut. Laskettiin, et meni joko linja-autolla metrolle ja metrolla kaupunkiin tai sit suoraan kaupunkiin raitsikalla, se vie sellaset 25 minuuttia. Ei mikään ihan mahdoton matka.

No, eilen aamulla me sit päätettiin, et otetaan toi. Muutto on ens viikon torstaina. Tuossa on ihan hyvä puoli vielä se, et jos saadaan asunto jostain lähempää keskustaa, me saadaan lähteä tuosta milloin vaan. Mutta on ainaki nyt tukikohta tiedossa. Kivaa seutua se oli myös, isot puistot, lähellä hypermarket ja vielä lähempänä pienempi Billa, kuntosalille puiston läpi minuutissa ja kaikki palvelut muutenki näytti olevan siinä kyllä katujen varsilla. Mukavaa!

Toiseen asiaan - löysin vihdoin kampaajan. Oon tässä tän viikon aikana käyny varmasti 20 eri kampaamossa, ja oikeastaan sen perusteella, mitä niiden nettisivut on kertonu. No, nappasin netistä taas pari osoitetta ja päätin kipaista katsomassa ne. Menin niistä ensimmäiseen. Ensinäkymänä noin 35-vuotias mieskampaaja, työmiehen hymy ja pikku pömppömaha, liian lyhyt T-paita ja liian lököt farkut. Lienekkö alkkareita ollenkaan. Kysäsin sit, et puhuuko kukaan engelskaa ja puhuhan siellä. Kerroin mitä haluaisin, ja ne istutti mut tuoliin, avas mun hiukset, kampaili niitä, katteli, mietti, mittaili, vertas hiusten sävyjä sävykarttaan. Joo, lauantaille saisit ajan, ja hinta 6000 korunaa (250e). Mä varmistin, et 6000 korunaa kaikkinensa: leikkaus, hiustenpidennys, föönaus? Kyllä, about 6000. Eli puolet halvempi, ku missään muualla. Nyt alko kuulostaa siltä, että näissä hinnoissa alkaa olla jo jotain järkeä. Mähän varasin ajan saman tien. Sit raahauduin kivaan ravintolaan syömään jotain paikallista makkarakeittoa, ja lueskelin mun Prahan opaskirjaa. Siellä oli kaks suositusta paikallisista kampaamoista. Ja tää äskeinen oli toinen niistä! Eikä yhtään hullumpi kuvaus: Hienostunut mutta teeskentelemätön kampaamo, jota johtaa aiemmin julkkisten hiuksia muotoillut James. (se hymyä pyllyyn-kaveri!) Valokuvamallit käyvät täällä nauttimassa pikkutarkasta käsittelystä ja uusimpien leikkausmenetelmien ja värien tuntemuksesta. Kaikilla kampaajilla on työkokemusta New Yorkista, Lontoosta tai Amsterdamista.

Not bad!