Tänään on alkuillasta alkaen pörränny helikoptereita ja poliiseja ennätysmäärä meidän kulmilla. T oli lähdössä salille ja pyys (lue: painosti) mua samalla lenkille, ku en oo tänään oikein urheillukkaa mitään, lukuunottamatta iltapäivää kävellen kaupungilla ja neljä kertaa kipuamista portaita pitkin viidenteen kerrokseen. Olin tuossa pukemassa, ku tajusin, et ei raato, tuolla pihalla on varmasti jotain päin honkia, ku siellä on tollanen mekkala sekä ilmatilassa että kaduilla.. Että en kyllä uskalla lähtee, ku mun pitää paluumatka tulla sit yksin, ku T jää treenaamaan. Vähän hirvitti. Sit tajuttiin, et tuollahan on vaan jalkapallohuligaaneja! Ja nehän ei oo kai vaarallisia. Paitsi jos ne on englantilaisia. Ja onhan ne.
Viidenkymmenen metrin päässä on Spartan kotikenttä, ja ne pelaa Liverpoolia vastaan parhaillaan! Pakkohan siellä oli käydä vähän kytiksellä. Helikopterit oli vähän pelottavia, ne lensi ihan paikallaan stadionin yllä. Mellakkapoliiseja röykkiöittäin mustat kypärät päässä, UPEITA poliisihevosia, panssaroituja ja just sellasia, et lihakset ihan jännittyneinä - jos olis tikulla pistäny kylkeen niin olis varmaan ampassu. Ilotulitus, kaikkee. Meitsi oli ihan kylmissä väreissä! Ja löysät housuissa, ku ei tienny yhtään et kannattaako siellä edes hiippailla punainen tuulipuvuntakki päällä.
Saa turpaansa, ku on jonku mielestä väärissä väreissä!
Nyt vaan odotellaan, kumpi häviää... ja kuinka monta päivää täällä vallitsee kansallinen hätätila. Mut linnottaudun sit tänne kattohuoneistoon, juon ihanaa ihanaa paikallista maitoa (onneks oon hamstrannu) ja syön sipulikeittoa.
Siistiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti