127 hodin

Käytiin eilen leffassa! T on yrittäny mua saada leffaan jo tän koko kuukauden ajan, mut mä oon aina vähän nihkee noiden elokuvien suhteen. Ensinnäki mun maku on kehittyny niin jäätävän hyväks, etten viitti tuhlata aikaa kaikenmaailman kuran kattomiseen ja toiseksi - missä TEKSTITYS? Mut täällähän saa tuomiopäivään asti toivoa suomenkielistä tekstitystä, joten T oli valinnu leffaksi 127 tuntia, jossa on suht vähän puhetta ja äärimmäisen vähän vaikeita sanoja. Vaikka mä oonki hyvä puhumaan englantia, mulle tuo kuullun ymmärtäminen on vähän vaikeempaa. Mut siihen leffaan - tykkäsin! Sen enempää juonipaljastuksia tekemättä, se perustuu tositapahtumiin, siinä on sellanen joku 25v. jätkä joka harrastaa autiomaassa seikkailua, se juoksentelee niissä ohuen ohuissa (niin et just ihminen mahtuu, musta tosi ahdistavaa) kanjoneissa ja ninjailee siellä kaikin tavoin. No sit se jää yhteen kanjoniin jumiin irtokiven alle, tai sen käsi jää, ja sillä on aika vähän vettä mukana (josta puolet se kaataa vahingossa maahan, mämmikoura) ja se yrittää päästä sieltä kaikin keinoin pois. Varmaan nimestäki päättelitte, että sen kamppailu siellä kestää 127 tuntia ilman vettä ja ruokaa, mut mä en aio paljastaa miten siinä kävi. Mut täytyy myöntää, et itkuhan siinä tuli kuitenki. 

Täällä on hassua, ku menee leffateatteriin.... Ku ne kaikki on jossaki ostoskeskuksissa! Ja sit tuoki missä oltiin, oli tosi hieno. Mut liput tarkastettiin siinä leffateatterin ovilla (ei siis salin ovilla ollenkaan), eli mitään poppariakaan sieltä ei pääse hakemaan jos ei oo lippua. Me mietittiin, et jos aamulla menis leffaan, ni voisko siellä alueella vaan jolkoilla koko päivän, ja käydä eri leffoissa, ku yhdellä lipulla pääsi koko alueelle, ja saleja siellä oli kymmenkunta. Sit me pääteltiin, et niistä saleista on varmasti uloskäynnit jonnekki sen alueen ulkopuolelle, mut samasta ovesta me mentiin ulos ku tultiinki? Pitäiskö vanhojen pummareiden mennä pummilla leffaan, hmm.

Mut mikä parasta. Kaikki Suomessa leffassa käyneet tietää, et ku leffa on katottu ja viimeinen kuva on just ehtiny pärähtää ruutuun (jos tosi hyvä raina oli, niin ehkä eka kymmenesosasekunti lopputeksteistäki) ni suomalaiset jo kiskoo vaatteita päälle. Ja tossa vaiheessa puolet on jo ovella, vaik sali on vielä pilkkosen pimeä. Siellä ne hapuilee ulos. Mua se ainaki tympii niin mahottomasti. Ku ei ihmiset osaa rauhottua, kattoa lopputekstejä, pukea rauhassa, fiilistellä, lukea niiden ihmisten nimet jotka on vuodattanu sydänverta just tän elokuvan takia... Mut pakko syöksyä heti todellisuuteen ja jonnekki hikiseen Plevnan pubiin tai mikä vielä pahempaa - KOTIIN. Täällä onneks oli toista maata. Lopputekstit sai pyöriä ihan rauhassa minuuttikaupalla loppuun saakka, ja vasta ku valot sytty, ihmiset alko pikkuhiljaa heräileen todellisuuteen. Tästä mä pidän! Ja ton tunnelman takia voin mennä uudestaanki ilman niitä elämääkin tärkeimpiä tekstityksiä....

Muuten vielä aiheeseen liittyen! Täällä on kaikki tv-ohjelmat dubattu tsekiks! Mut eihän tänne tultukaan telkkaria kahtomaan. Vai mitä, kaverit?